Lenin: 'Kommunismi on yhtä kuin neuvostovalta ja Venäjänmaan sähköistäminen'. 'Vasemmistolaisuus lastentautina kommunismissa'.

kolumnit

23.04.2009

...

artikkeli on saanut yhteensa 7 peukkua

Leniniltä kysyttiin aikanaan, että mitä se kommunismi itse asiassa on? Vladimir Iljitsh vastasi tuohon, että enpä ole tullut tuota niin tarkkaan ajatelleeksi... "Eiköhän se tarkoita samaa kuin neuvostovalta ja Venäjänmaan sähköistäminen". Eli käytännön asioista oli kysymys silloin ja niin on nytkin.

No, tokihan Vladimir Iljitsh puhui ja kirjoitti paljon sosialismin teoriasta ja käytännöstä.

"Vasemmistolaisuus lastentautina kommunismissa" oli yksi keskeinen teema. Se tarkoittaa muun muassa amatöörifilosofointia ilman konkreettisia ja käytännöllisiä kytkentöjä. Se tarkoittaa myös sitä, että kansanjoukkojen taholta esitettyjen yhteiskunnallisten vaatimusten ja tavoitteiden toteuttamiseksi ei ole toimivia menettelytapoja eikä muutosten kannalta riittäviä resursseja eikä niitä puheista huolimatta ole näköpiirissäkään.

Sosialistisessa rakennustyössä täytyy olla käytännön tietoa ja taitoa, on ymmärrettävä teollisuuden ja maatalouden rakenteet ja ohjausjärjestelmät, organisaatio-ongelmat jne. Monet edistyksellisesti ajattelevat ihmiset varmasti tarkoittavat oikeasti hyvää, mutta keinot näyttävät olevan vähissä. Lenin tarkoitti aikanaan "vasemmistolaisista" puhuessaan nimenomaan ajan hukkaamista puheisiin konkreettisten tekojen sijasta.

Toki Leninin tarkoittama "vasemmistolaisuus" kansan laajalti tukemassa sosialistisessa rakennustyössä on eri asia kuin esimerkiksi vasemmistolaisuus tämän päivän Suomessa. Yhtymäkohtia kuitenkin on.

Tietenkin kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen hyvää tarkoittavat kannanotot palkoista, eläkkeistä, sosiaaliturvasta, yrmpäristönsuojelusta jne. ovat oikeita asioita, mutta ne kaikuvat pääosin kuuroille korville. Omaa etuaan ajava eliitti ei niistä piittaa muuta kuin juhlapuheissa. Vika on itse järjestelmässä, joka pitäisi osata kyseenalaistaa.

Sosialismin välttämättömyys Suomessakin ilmenee mm. siinä, että valtaapitävien tietoisten valheiden mukaan meillä "voidaan hyvin ja vielä paremmin kunhan tästä lamasta selvitään". Todellisuudessa Suomessa ei voida hyvin. Pahoinvointi sen kun lisääntyy. Globaalikapitalismin tila on sellainen, että mitään merkittävää reaalinousua tuskin tulee koskaan tapahtumaan. Iso kupla on puhjennut eikä uuden kuplan varaan pidä mitään tietenkään laskea. Poliittiset päättäjämme kuitenkin hokevat katteetonta mantraansa "paremmista ajoista" valtamediassa päivästä päivään. Uskovat kai joulupukkiinkin. Ei se niin mene. Erityisesti globaalin pörssikapitalismin aika on todella ohi.

Leninin tarkoittamaa "vasemmistolaisuutta" on myös sosialismista puhuminen ottamatta huomioon vallitsevaa geopoliittista todellisuutta ja imperialismin ajankohtaista tilaa.

Tämän päivän Suomessa "vasemmistolaisuus" arveluttavassa muodossaan esiintyy mm. usein alistumisella globaalikapitalismiin ja/tai loputtomalla keskustelemisella ja keskinäisellä riitelemisellä sosialismin teoriasta vailla minimaalistakaan kannatusta tai kykyä sen hankkimiseen. Puheet ovat usein kuin rahattomalla lehmän ostajalla.

Sosialismi on de facto ainoa vaihtoehto maailman nykyiselle absurdille pörssikapitalismille ja se on sekä mahdollinen että välttämätön tavoite. Valmista sapluunaa sosialismin toteuttamiseksi ei ole. Se täytyy itse luoda. Edesmenneiden ja olemassa olevien sosialismien hyvistä ja huonoista puolista on hyvä ottaa oppia. Muita konkreettisia lähtökohtia ei taida olla... Thomas Mannin "Utopia" on utopia ja sellaiseksi jää.
Ei tähän maailmaan paratiisia synny eikä uusia utopioita tarvita. Pyörää ei pidä yrittää keksiä uudestaan.

Saattaapi olla sillä tavalla, että sosialismista tulevaisuuden visiona Suomessakaan ei saada otetta ennen maailman geopoliittisen tilanteen oikeaa arviointia. Ylikansallinen pääoma ja monikansalliset yhtiöt toimivat erityisesti Yhdysvaltain ja Euroopan unionin antaman geopoliittisen ja imperialistisen turvamuurin takana siten, että taistelutoimet kansallisilla tasoilla näyttävät toivottomilta. Toimivat ja voimakkaat valtio- ja puoluetasoiset liittoutumiset edistyksellisten puolueiden ja ryhmittymien kanssa eri puolilla maailmaa voivat edistää asiaa tältä kannalta. Todettakoon, että kaikki kapitalististyyppiset valtiot eivät ainakaan välttämättä ole imperialistisia ja että yhteistyö nädenkin tahojen kanssa on harkinnan arvoinen asia.

Sosialismi ei ole ainoastaan yksiulotteinen luokkataistelukysymys eivätkä sosialismin klassikotkaan ole asiaa tällä tavalla ajatelleet. Marx seuraajineen ovat nähneet maailman moniulotteisena ja usein ristiriitaisena järjestelmänä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Marx oli tieteenfilosofian uranuurtaja, jonka ansioksi monet luonnontieteenkin saavutukset on laskettava. Hän ei ollut ateisti, sillä tiukkapipoinen ateismi merkitsee käytännössä sitoutumista nykyisin jälleen vallan anastaneeseen ahtaaseen positivismiin, missä kaikkien perinteiseen ajattelutapaan soveltumattomien kohteiden, ulottuvuuksien ja mallintamisten havainnointi ja tutkiminen suorastaan kielletään. Kuitenkin juuri totuttujen rajojen ylittäminen on keskeinen todellisen edistyksen älyllinen perusta.

Feuerbachin mekaanisen materialismin ja Hegelin dialektisen idealismin syntetisoiminen dialektiseksi materialismiksi oli Marxilta valtava työ ja saavutus, korvaamaton tieteenfilosofian peruspilari. Kommunistisen puolueen manifesti on myös tärkeä julistus, mutta sitä pitää soveltaa aikaan ja paikkaan käytännön olosuhteita vastaavalla tavalla. Oikeat kommunistit ymmärtävät tämän problematiikan, Leninin tarkoittamat "vasemmistolaiset" harvemmin.

Parlamentaarisen tekopyhän näennäisdemokratian aika on todella etenkin Länsi-Eurooassa ohi. Esimerkiksi se, että muutoinkin etenkin korkeamman tason lähes merkityksettömien vaalien äänet ostetaan massiivisilla rahalla maksetuilla vaalikampanjoilla ja suurten puolueiden itselleen säätämällä vaalituella, ei oikein käy yksiin rehellisen demokratiakäsityksen kanssa. Millään "vasemmistolaisuudella" tai "punavihreydellä" ei ole enää juurikaan käytännön merkitystä erityisesti siksi, että parlamentarismi lakkasi ainakin Suomessa todellisuudessa toimimasta parikymmentä vuotta sitten.

Vähänkin merkitsevä "keskustelu" sallitaan vain, mikäli se ei loukkaa hallitsevaa kapitalistista ideologiaa. Pehmeät ja vaarattomat puheet sallitaan "sananvapauden" illuusion ylläpitämiseksi. Järeät ja merkitsevät kannanotot eivät käytännössä koskaan pääse julkisuuteen. Päinvastoin. Eliitin suvereenisti hallitsema valtamedia ja kustantamot pitävät huolen siitä, että asioista puhutaan vain heidän haluamallaan tavalla, tärkeitä totuuksia kiertäen, kiinnittämällä huomio itsestäänselvyyksiin ja toisarvoisuuksiin sekä nykyisin yleensä varsin tyhmänsorttiseen viihteeseen. Suomalainen valtamedia menee ajoittain valehtelussaan ja erityisesti imperialismin sotia ja niillä uhkaamista oikeuttaessaan göbbelsimäisiin äärimmäisyyksiin, mitä nykyinen "vasemmistomme" ei aina näytä ymmärtävän. Vastaavasti läntisten "ihmisoikeusjärjestöjen" raportit otetaan usein vastaan totuuksina, vaikka niistä huomattava osa on päivänselvästi yksipuolista ja tarkoitushakuista poliittista propagandaa, kaksoisstandardien soveltamista.

Uutta laajempaa kansanvaltaa edustavan neuvostoperustaisen demokratian mallia voidaan kuitenkin miettiä - salaisesti tai julkisesti; sehän merkitsee uhkaa "lailliselle yhteiskuntajärjestelmälle" - monellakin eri tavalla. Jos joku keksii muun tavan todellisen poliittisen vallan antamiseksi kansalaisille, niin toki... Yleisen teknis-taloudellisen kehityksen kannalta tärkeää sähköäkin yleensä on. On myös toimiva infrastruktuuri, internet ja muita valmiita ja hyödyllisiä elementtejä uudenlaista yhteiskuntaa varten.

Samalla voidaan miettiä kysymystä yksityisen yrittäjyyden tai yleensä yrittäjyyden asemasta tulevassa sosialismissa. Sekin on käytännön asia, ei teorian ongelma. Pääasia lienee, että talous on tieteellisperustaisessa yhteiskunnallisessa kontrollissa. Kokemusten mukaan yrityksissä linja-organisaatio toimii paremmin kuin suora työntekijäin hallinto, mutta yhteiskunnallinen vastuu yrityksille pitää yhtä kaikki sälyttää.

Dialektiikassa ristiriidat ratkeavat korkeammalla tasolla periaatteella teesi-antiteesi-synteesi. Tämän ajatusmallin on käytäntö vakuuttavasti todeksi osoittanut niin luonnontieteissä kuin kaikesta huolimatta jopa edesmenneissäkin soialismeissa. Niiden sisällä ei - virheistä huolimatta - esimerkiksi käyty ainakaan isompia sotia, jotka kuitenkin ovat aina kuuluneet ahnaan kapitalismin arkipäivään. Kapitalismi ei kykene ratkaisemaan periaatteellisia antagonisia ongelmiaan, vaan ne ratkeavat vasta korkeammalla tasolla, tässä tapauksessa älyllisessä sosialistisessa yhteiskunnassa.

Eduntavoittelupolitiikka on periaatteessa samanlaista "oikealla" ja "vasemmalla", mikäli tällaisia käsitteitä Suomen olosuhteissa on enää oikeastaan olemassakaan. Ristiriidat täytyy pyrkiä näkemään korkeammalta tasolta, niin kansallisesti kuin yleismaailmallisestikin.

Tuhoisin ja kehitystä pahiten haittaava tekijä on valtioiden välinen sota. Sotien ehkäisemisessä paras menettelytapa kansalaistasolla lienee valtamedioiden levittämien sotaa oikeuttavien valheiden ja vääristelyiden alas ampuminen, mikä käytännössä tarkoittaa pitkälti perehtymistä niihin tietolähteisiin, joita suomalainen valtamedia ilmiselvästi karttaa. Ajatukseton "rauhapuolustaminen" taas muistuttaa
epäkäytännöllisyydessään tietyntyyppistä virheellistä "vasemmistolaisuutta". Täytyyhän jokaisella kansakunnalla olla oikeus puolustautua imperialismin sotilaallisiakin hyökkäyksiä vastaan.

Tämän päivän eräänlaista virheellistä ja lyhytnäköistä "vasemmistolaisuutta" lienee myös se, että pyritään kaatamaan hallituksia maissa, joiden olemassaoloa tai itsenäisyyttä yhdysvaltalaisjohteinen imperialismi erilaisin tekosyin uhkaa. Silloinhan pelataan kerrassaan väärässä joukkuessa ja pahimmassa tapauksessa edistetään sodan syttymistä.

Heikki Sipilä, VTM
Helsinki
KOMINFORM

You may contact Vunet.org staff via E-mail address (MSN, Yahoo! or email) : ">Contact Us.