Tee se itse -risteilyohjus

Tiede/Terveys/IT

05-01-2008

Uusiseelantilaisella Bruce Simpsonilla oli projekti, jonka tarkoituksena oli suunnitella ja koelentää tee se itse -risteilyohjus. Yksityisten rahoittajien tukeman projektin tarkoituksena oli rakentaa kotona, markkinoilla yleisesti saatavissa olevista komponenteista, 5 000 dollarin risteilyohjus (verrattavissa esimerkiksi Tomahawkin 1,9 miljoonan dollarin rakennuskustannuksiin).

Simpsonilla oli kokemusta radio-ohjattavien lennokkien rakentamisesta ja hän aikoi käyttää kaupallista GPS-järjestelmää ja ohjelmoitavaa ohjaustietokonetta suunnistukseen. Moottorina hän aikoi käyttää itse suunnittelemaana pulssimoottoria. Hyötykuorma olisi vain 10 - 15 kg, mikä ei aiheuttaisi tavanomaisia räjähteitä käytettäessä merkittävää vahinkoa, mutta risteilyohjusta voisi käyttää biologisten tai kemiallisten aineiden levitykseen.

Vuonna 2003 Simpson ajautui verottajan kanssa vaikeuksiin ja lopetti projektin. Myöhemmin hän väitti vero-ongelmiensa johtuneen siitä, että hallitus halusi hänen lopettavan projektinsa.

Risteilyohjus

Risteilyohjus on omalla moottorillaan lentävä ase, joka lentää kohteeseensa ennalta ohjelmoitua reittiä pitkin. Osuessaan kohteeseen sen taistelukärki ja jäljelle jäänyt polttoaine räjähtävät. Risteilyohjus muistuttaa miehittämätöntä lentokonetta, sillä on siivet ja voimanlähteenä jonkintyyppinen suihkumoottori.

Ohjus voidaan laukaista maasta, lentokoneesta, laivasta tai sukellusveneestä. Taistelukärkenä voi olla tavanomainen räjähde, ontelokranaatti, kemiallinen/biologinen ase tai ydinase. Risteilyohjuksiksi ei yleensä luokitella ilmatorjunta- tai panssarintorjuntaohjuksia, niiden kiinteällä polttoaineella toimivan rakettimoottorin ja siitä seuraavan rajatun kantomatkan vuoksi. Sen sijaan useat meritorjuntaohjukset ovat jo risteilyohjuksia.

Nykyaikaiset (2001) risteilyohjukset eivät yleensä ylitä äänen nopeutta, ovat itseohjautuvia ja lentävät matalalla välttääkseen tutkat. Intian ja Venäjän yhteisesti kehittämä BrahMos-risteilyohjus (Brah tulee Intian Brahmaputrajoesta ja Mos Moskovasta) on suuren osumatarkkuuden risteilyohjus, joka ylittää äänen nopeuden (spesifikaatio: nopeus 2,8 Machia, kantama 280 km, lentokoneesta, maasta, sukellusveneestä tai laivasta laukaistava, taistelukärki 200 tai 300 kg). Yakhont-ohjukseen perustuva BrahMos on yksi ensimmäisistä äänen nopeuden ylittävistä risteilyohjuksista.

Risteilyohjusten historiaa

Ensimmäinen risteilyohjus oli saksalainen V1. Japanilaisia Kamikaze-hyökkäyksiä voidaan pitää miehitettyinä risteilyohjuksina. Ensimmäiset risteilyohjukset olivat hyvin epätarkkoja. Niitä sanottiinkin usein "lentäviksi pommeiksi".

Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kehittivät lentokoneista ja sukellusveneistä laukaistavia risteilyohjuksia. Neuvostoliitto oli mieltynyt suurikokoisiin risteilyohjuksiin. Yhdysvalloilla oli Project Pluto (1957–1964), jonka tarkoituksena oli kehittää ydinreaktorilla varustettua ramjetia käyttävä risteilyohjus. Vaikka projektin perusta todettiin toimivaksi ja rakennettuja moottoreita koekäytettiin maassa, yhtään koelaukaisua ei suoritettu. Mannertenvälisten ohjusten (ICBM) teknologia oli kehittynyt odotettua nopeammin ja "Project Pluto" lopetettiin.

Neuvostoliitto näki ballististen ohjusten sopivan maakohteiden tuhoamiseen ja raskaiden ydinaseella tai tavanomaisilla räjähteillä varustettujen risteilyohjusten olevan ensisijainen ase tuhottaessa Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä.

Neuvostoliitto rakensi suurikokoisia sukellusveneitä (Echo- ja Oscar -sukellusveneluokat) kuljettamaan raskaita risteilyohjuksia ja varjostamaan Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä merellä. Näiden risteilyohjusten ilmasta laukaistavia versioita kuljettivat raskaat pommikoneet (Backfire, Bear, Blackjack -pommikonetyypit). Nykyisin tunnetuin risteilyohjus lienee yhdysvaltalainen "BGM-109 Tomahawk".

Wikipedia Suomi

DiY k cruise project shut down, missile goes into hiding

NASA:n ohjuskehittelydemo

Video: Dokumentti venäläisestä Topol-M -risteilyohjuksesta

Give article a thumb up.