Imperialismin pattitilanne Afganistanissa.

ulkomaat

12.09.2009

Joka syyskuu länsimaailma muistaa hirvittävät terrori-iskut New Yorkissa ja Washingtonissa ja yrittää uusia perusteluitaan, joita käytettiin virikkeinä Afganistanin sodan aloittamiseksi lokakuussa 2001. Näin se kaikki alkoi eikä kukaan ei tiedä miten se päättyy. Sodan aikaansaannoksiksi voi toistaiseksi laskea mm. sodan laajentaminen Irakiin, Pakistanin epävakauttaminen, hää- ja hautajaissaattoväkien umpimähkään pommittaminen, farssivaalit, ennätysmäärän valtioiden mukaan sitouttaminen jne. Strategisesti Yhdysvallat Natonsa kanssa, YK:n mandaatilla tai ei, käytännössä on hävinnyt sodan. Talibanit ovat tänä päivänä vahvempia kuin vallassa ollessaan ennen lokakuuta 2001. Ennen muita amerikkalaiset itse tietävät hyvin, ettei tätä sota voi voittaa.

USA:n sotilasjohto jopa myöntää (mm. komentaja Mike Mullenin suulla), että tällä menolla talibanit voittavat varmasti. Sotatutkimuslaitos DSIS:n johtaja Anthony Cordesman totesi, että länsivoimien vahvuus on liian pieni. Jos aikoo säilyttää kontrollin 40 prosenttiin Afganistanin pinta-alasta, armeijan vahvuus pitäisi kasvattaa Irakin sodan alkuvaiheen lukuihin, 250 000 sotilaaseen. Sen lisäksi tarvittaisiin välittömästi 80 000 poliisia.

Imperialismin umpikuja on ennen muuta taloudellinen ja poliittinen. Afganistaniin on upotettu 32 miljardia dollaria. Syvän kriisin, korkean työttömyyden ja nälän aikana kotimaassa on vaikea etsiä oikeutusta tähän sotaan. USA:n budjetin kestämättömät vajeet ja sen poliittisen johtonsa hegemonian kyseenalaistaminen jopa omien liittolaisten toimesta on tekijä, johon ei löydy ratkaisu kaksinkertaistamalla sotilasvahvuuksia Afganistanissa. Amerikkalaisia on kaatunut tähän asti yli 700. Yli puolet Yhdysvaltain kansalaisista uskoo, että paitsi Irakin, niin tämäkin sota on väärin.

Sen lisäksi Afganistanissa vallassa on sätkyukko, Hamid Karzai, jonka valta ulottuu vain Kabulin rajoihin ja uskottavuus omaan perheeseen asti. Äskeisistä vaaleista ihmiset puhuvat tyyliin: presidentin vaalit, josta tulee Kabulin pormestari. Sekin on mahdollista vain häikäilemättömällä vaalivilpillä. Afganistanin ISAF-joukkojen komentaja haluaa koko strategian uusiksi. Talibanien uskottavuus kasvaa päivittäin. Sotiin kyllästyneet ihmiset muistavat, että talibanien aikana huumeita viljeltiin vähemmän ja rikollisuus oli paremmin kontrollissa. Eri heimojen väliset välit pysyivät silloin tasapainossa paremmin.

Suomi on sodassa eikä se ole ”erillissota” tämäkään.

Termillä yritettiin aikanaan selitellä jatkosodan motiiveja ja syytä, miksi Suomi ajautui Hitlerin syliin toisen maailmansodan aikana. Sitten tuli kylmä sota, puolueettomuus ja varovainen ulkopolitiikka, joka oli olevinaan neutraalia suhteessaan konfliktiosapuoliin. Kylmän sodan jälkeisessä maailmassa maamme doktriini ja sen painottamat sävyt ovat muuttuneet monta kertaa. Alussa puhuttiin aktiivisesta rauhantahtoisesta puolueettomuuspolitiikasta. Sen jälkeen selonteot puhuivat siitä, että Suomi harjoittaa yhteistyötä korostavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kaikissa olosuhteissa. Jo alettiin puhua yhteisistä eduista liittolaisten kanssa; ”Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syventäminen vahvistaa Suomena turvallisuutta”. Kuitenkin tällä tavalla piti myös toimia tämän yhteisen politiikan toteuttamiseksikin. Nähtiin, että ”Naton tavoitteet ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuustavoitteiden kanssa”. Suomesta tuli Naton partneri ja tammikuusta 2002 lähetti 39 muun maan kanssa sotilaita Afganistaniin. Siihenkään Bushilla ei ollut vaikeaa saada YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta.

Viime vuoden syksyllä YK pyysi lisäjoukkoja Afganistaniin, muka presidenttivaalien turvaamiseksi. Suomen hallitus lähetti auliisti 100 sotilasta lisää. Kaikki tietävät ja näkevät, mitkä ovat Afganistanin sodan strategiat. USA ajaa omia tavoitteitaan, ja sen takia on olemassa operaatio ”turvata pysyvä vapaus” (Operation Enduring Freedom). Sen turvin Yhdysvallat yrittää muokata alueen geopoliittiset kuviot omien intressiensä mukaisesti. Epäileekö vielä joku, onko Suomi mukana USA.n johtamassa sodassa? Ystävämme on sama koalitio, joka suoritti barbaarisia pommituksia Jugoslaviassa ja Irakissa, ja testasi uutta aseteknologiaa kaikkialla ennen muuta Afganistanissa.

Afganistan sijaitsee tulenaralla alueella. Sillä on yhteistä rajaa Iranin ja Pakistanin kanssa. Siitä pääsee rajan yli Kiinaan, se on Venäjän takapihalla ja kivenheiton päässä Keski-Aasian öljylähteistä ja -putkista. Afganistan on amerikkalaisille liian arvokas maa, jotta nämä antaisivat sen täysin hallitsemattomassa tilassa naapureidensa armoille. Siksi presidentti Clinton jo 1998 laukaisi risteilyohjuksia Afganistania vastaan. Tämä oli paljon ennen New Yorkin terrori-iskuja ja ”talebanien uhkaa”. Silloin ei Suomea tarvittu, mutta nyt Obama ei ilman liittolaisia pystyisi jatkamaan sotimistaan. Silti maamme poliittinen eliitti presidentistä pääministeriin pokkana väittää, ”ettei Suomi ole sotaa käyvä osapuoli Afganistanissa”. Edellisen perusteleminen käy vaikeammaksi nyt kun sodan perustelemiseen syyskuun 11. päivän tapahtumilla kukaan ei enää usko.

Dimitris Mizaras

You may contact Vunet.org staff via E-mail address (MSN, Yahoo! or email) : ">Contact Us.